perjantai 7. maaliskuuta 2014

minun sisälläni kasvaa maisema


Hei, hups, katosin. Tai en kai mihinkään kadonnut, ei vaan ole ollut sanoja jotka olisivat asettuneet oikealla tavalla peräkkäin. Täällä olen edelleen, kulkenut Turun kaduilla ihastellen kaikkea kuten ennenkin, iloinnut lintujen laulusta ja pitenevistä päivistä, nukkunut liian vähän, valvonut liian paljon. Käynyt teatterissa, elokuvissa, keikoilla, Helsingissä. Kulkenut bussilla, junalla, pyörällä, taksilla, jalan. Saanut mahtavia fiiliksiä musiikista (Samuli Putron uusi levy, kuunnelkaa se!). Hakenut voimaa suunnitelmien tekemisestä, hykerrellen haaveillut tulevista reissuista niin Suomessa kuin muuallakin. Fiilistellyt aamuja, niiden valoa, niiden rauhaa, sitä tunnetta kun maailma tuntuu hetken olevan auki joka suuntaan.

Kukat, jotka sain viikko sitten kun loma alkoi, alkavat tehdä jo kuolemaa. Tai no eipä minulla oikeasti mitään lomaa ole ollut, luentovapaa viikko kyllä mutta koulutehtäviä olisi silti tullut tehdä. Vaan enpä ole tehnyt, olen tehnyt kaikkea aivan muuta. Tiedättekös, minä en ole oikein pitkään aikaan pitänyt yliopistosta. Kerron salaisuuden: oikeastaan ei tekisi mieli käydä siellä ollenkaan. Mutta mitäs sitten tekisin? Makaisin sängyssä ja ostelisin kukkia kunnes tilini olisi tyhjä? No, ei siitä sen enempää, tuntuu vaan oma paikka tässä maailmassa olevan taas vaihteeksi vähän hukassa. Ehkä se on sitten se minun paikka. Hukka.

Sananen vielä keväästä. Siellähän se jo ihan nurkan takana kurkistelee ja kiusoittelee meitä, antaa välillä kasvoja lämmittäviä valonsäteitä ja tuulen, jossa on häivähdys loputtomista kesäöistä. Kevät voimistuu, minä voimistun. Ihmettele lintuparvi, ihmettele puut. Ihmettele naapuri ja jäitä lähteviä. Ihmettele lammikoita, valtamerta myös. Käskystä, Samuli. Ja ei kai tätä elämää voisi ihmettelemättä elääkään, niin kovin ihmeellistä kun kaikki on. Niin hohtavaa.

8 kommenttia:

  1. Ihmetellään. Häikäistytään.

    Olet ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin tehkäämme! Ja voi niin sinäkin, kovin ihana :)

      Poista
  2. Jes.

    En jaksa hölöttää mitään lätinöitä tähän. Kyllä sä tiiät.

    VastaaPoista
  3. Voi, minä en ole juuri koskaan vielä pitänyt yliopistosta... Kumpa pääsisi opiskelemaan jotain kiinnostavaa! Onneksi tulee kevät tämän kurjan "talven" jälkeen, ihania tuoksuja ja valoja. Kaunista kevättä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä niin kovin tylsää ja turhauttavaa jos ei oikein nauti siitä, mitä tekee. Hmph. Ei kai auta muu kuin yrittää etsiä sitä enemmän omanlaista juttua. Toivottavasti säkin vielä löydät oman polkusi! Ja joo, kevät kyllä tuo hirveesti energiaa ja valoisamman mielen. Kiitos samoin! :)

      Poista
  4. meinasin juuri tulla sanomaan samaa, kuin anniina. yliopisto lähinnä ahdistaa tällä hetkellä. ärsyttää, että vaikka kurssin aihe olisi kuinka mielenkiintoinen tahansa, on vaan niin hankalaa saada itseään tekemään yhtään mitään sen eteen. kunpa vaan riittäisi, että istuisi luennoilla (jota tosin en sitäkään ole kamalasti nyt harrastanut viime aikoina, hups).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko sanoa, että ihana kuulla etten ole yksin näitten tuntemuksieni kanssa (vaikken toki tällaista kenellekään toivo). Kuulostaa niiiin tutulta! Luennoille oon vielä saanut itseni useinmiten raahattua, mutta mitään muuta ei sitten huvittaisikaan tehdä minkään eteen, riippumatta siitä kuinka kiinnostava kurssi on kyseessä. Plaah. Toivottavasti päästäis eroon ahdistuksesta kumpikin ja löydettäisiin motivaatio jostain!

      Poista