torstai 28. elokuuta 2014

kotona / kaukana kotoa


Tulee aloittaa lempeästi. Ostaa kaupasta avokadoja, appelsiinimehua ja teetä. Kuljeskella kiireettömästi ympäriinsä, nousta kirkon torniin katselemaan keksipaketin näköisiä taloja. Tunnustella, miltä tuntuu asua vaihteeksi kimppakämpässä (kivalta). Naureskella asunnon toinen toistaan hassummille sisustusratkaisuille. Ilahtua, kun näkee ensimmäisenä aamulla huoneensa ikkunasta vastapäisen talon katolla tassuttelevan kissan (ja kun kadulla toinen mokoma tulee jalkoihin kiehnäämään). Suunnitella viikonlopuksi seikkailua.

Laskeutuminen elämään Islannissa on siis sujunut pehmeästi. Enpä tosin ole ollut täällä kuin vasta pari päivää, aika vaan tuntuu jostain syystä pidemmältä, ehkä koska täällä oleskelu on heti tuntunut niin luontevalta. Vielä on silti totuttelemista siihen, etten tullut tänne lomalle, vaan asumaan, elämään, olemaan. Ei ole kiire kokea ja nähdä kaikkea hetipaikallanyt, vaan voi vaan olla rauhassa ja nähdä siinä samalla.

Sen huomasin heti, että inspiroi tavattomasti olla pitkästä aikaa ihan uudessa ympäristössä. Mieli tuntuu jotenkin puhtaammalta, vastaanottavaisemmalta. Kotona pää ja jalat ajautuvat niin kovin helposti samoille urille päivästä toiseen. Irtautuminen tekee hetken kipeää, mutta avaa uudenvärisen maailman.

Meillä oli tänään infotilaisuus yliopistolla. Eräs opettaja pohdiskeli avaimia onnistuneeseen opiskeluun ja onnellisuuteen. Puheenvuoron päätteeksi hän pisti koko vaihtarijoukon laulamaan kuorossa don't worry, be happy. Toteltavahan tuota on.

lauantai 23. elokuuta 2014

kuin jokin päättyisi



Kesä meni, raikkaat mutta raskaat syystuulet tulivat tilalle. Kaikkialla tuoksuu muistoilta. Elämän suunta tuntuu olevan vapaa. Sisälläni läikkyy kaipuu muutokseen niin vahvasti, että se vie minua.

Niistä muutoksista. Niin epätodelliselta kuin tuntuukin edelleen sanoa tämä, niin muutan ensi viikolla Reykjavíkiin! Lähden sinne syksyksi vaihto-opiskelemaan.

Jännittää. Tuntuu, että ikävöin jo nyt, ennen kuin olen edes lähtenyt. Tunteet ovat heittelehtineet ihan miten sattuu viime aikoina, mutta eiköhän kohta tasaannu. Kohta on mielentäydeltä kaikkea ihan uutta.

Ei sen enempää nyt. Tahdoin vain kertoa. Toivon sanojen ryöpsyävän Islannissa runsaammin.

Siihen asti;
näkemiin
/kveðja