keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Ja miksi aina sama tunne? Kuin kaikki olisi aina tapahtumaisillaan ja lumikin ulkona vain satamaisillaan.

Päivät vierivät, suurin osa jättämättä suurempia muistijälkiä. Yhtenä iltana Aurajoen päällä leijuu sumu ja kaupunki näyttää uniselta. Pitäisi mennä kotiin, väsymys painaa lysyyn, mutta poljen meren luokse. Tihkusade imeytyy hiuksiini ja hiljaisuus kaikuu minusta tiilitalojen seiniin ja takaisin, aina se palaa. Tulee tunne, että kun on niin vieras itselleenkin, miten olla mitään sen enempää kenellekään muullekaan.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

lauantai 12. lokakuuta 2013

jihuu, lauantai!

Tänään minä...

Vaihdoin vähän syssyisemmät verhot! Jopa silitinkin ne, mikä on aikamoinen uroteko kaltaiseltani silittämisen vihaajalta.

Tein kesäkurpitsalasagnee. Tuo on tietty siinä mielessä terveellisempää kuin tavallinen lasagne koska siihen ei tule pastaa, mutta ei sit kuitenkaan kovin terveellistä koska sain siihen uppoamaan aika runsahasti juustoa, heh.

Kävin käveleksimässä ympäriinsä ja tuli taas oikein semmonen aahihanaturkusaankomäoikeestiasuatäälläiihmitämintunvihreitävaaleanpunaisiakeltaisiapuutalojaenkestä -fiilis. Oli kivan lämmin, farkkutakissa tarkeni ihan hyvin ja käsineetkin oli liikaa. Ihastelin ruskaa ja kurkistelin talojen sisäpihoille. Tein kaksi huomiota: 1. Välillä (erityisesti syksyllä) on miltei mahdoton tajuta miten luonto voi olla niin kaunis kuin se on. 2. Pakko saada joskus puutaloasunto (mieluiten Martista) including oma, söpö sisäpiha. Pakko. Pakko. Pakko.

Söin iltapalaksi hedelmäsallaadii namnam.

Katselin pinkkejä pilviä parvekkeeltani. Siitä luonnon käsittämättömästä kauneudesta vielä: pinkit auringonlaskut. Niin taianomaisen näköistä ettei voi melkein uskoa todelliseksi.

+ Äsken katsoin When Harry Met Sally -leffan telkkarista ja pakko laittaa tähän sitaatti sen lopusta koska onhan tuo nyt aika liikkis:

"I love that you get cold when it's 71 degrees out. I love that it takes you an hour and a half to order a sandwich. I love that you get a little crinkle above your nose when you're looking at me like I'm nuts. I love that after I spend the day with you, I can still smell your perfume on my clothes. And I love that you are the last person I want to talk to before I go to sleep at night. And it's not because I'm lonely, and it's not because it's New Year's Eve. I came here tonight because when you realize you want to spend the rest of your life with somebody, you want the rest of your life to start as soon as possible."

:')

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

olipa kerran perjantai

Nyt olisi tiedossa tälleen tyylikkäästi kaksi päivää myöhässä kuvareportaasia perjantaistani, juhuu! Eipä tuo nyt niin kovin erikoinen päivä ollut, mutta olipahan kerrankin aikaa kuvailla kun ei ollut luentoja eikä töitä.

Wake up sunshine. V-ä-s-y-t-t-i, enkä taas meinannut päästä millään ylös useankaan torkutuksen jälkeen. Onko oikeasti olemassa ihmisiä, joiden on helppo nousta aamuisin? Tai no, ehkä tällä on jotain tekemistä niiden tarpeeksi pitkien yöunien kanssa, joita itse harrastan vähän turhan harvoin, parantumaton yökukkuja kun olen.

Kömmittyäni vihdoin ylös sängystä oli aamupalan aika. Vitsi että avokadot on muuten esteettisiä. Ja hyviä. Ja terveellisiä.

Seuraavaksi kirjoittelin yhden leffakritiikin valmiiksi. Rehellisyyden nimissä myönnettäköön, että käytän tietokonetta melkein aina sängyllä pöydän sijaan. Eipä ihme, että mulla onkin sitten aina niskat kipeänä...

Ruoaksi tein pastaa ja soijarouhekastiketta. Oli kyllä erittäin opiskelijaystävällinen ateria tällä kertaa, sillä sen lisäksi että toihan nyt on muutenkin melkein ilmaista, niin sain jokin aika sitten kaveriltani juurikin pastaa ja soijarouhetta koska sillä ei kuulemma ole niille käyttöä (??).

Sitten otin pyörän alle ja lähdin kirpparille ystäväni kanssa. Aurajoki oli nättinä niinku aina.

Ei oltu ehditty käydä koko viikkona siistimässä meidän omaa kirpparipöytää ja sen oli näköinenkin, ihan kuin pommin jäljiltä heh hups. Pöydästä huolehtimisen lisäksi kierreltiin tietty myös kirppari läpi ja löysinkin talvitakin neljällä eurolla, jee!

Seuraavaksi oltiin aikeissa mennä Taidemuseoon (sinne kun pääsee perjantai-iltaisin ilmaiseksi), mutta ei ehdittykään kun aikataulu oli vähän venynyt, joten tyydyttiin sitten vaan ottamaan pari kuvaa siinä Taidemuseonmäellä. Sieltä on aivan upeat näkymät, mutta ei sitä oikein kuvaan saa tietenkään samanlaisena tallennettua.

Loppuilta menikin sitten mun luona teetä litkiessä ja salaisia matkasuunnitelmia hioessa. Tai no, kai mää voisin vähän raottaa salaperäisyyden verhoa... Se on nimittäin semmonen juttu, rumpujen pärinää, että me lähdetään abouttiarallaa kuukauden päästä viikoksi ISLANTIIN!!!!!!!!! Kuvitelkaa tuohon vielä sata huutomerkkiä lisää. Voisi kai sanoa, että mulla on suorastaan pakkomielteinen viehtymys Islantia kohtaan, ja olenkin haavellut sinne matkustamisesta lapsesta asti, joten tämä on aika iso juttu. Pikkasen tuntuu epätodelliselta googletella jotain valasretkien hintoja ja hienoimpia vuoria. Ääk. Mutta juu, reissusta tulette varmasti kuulemaan (ja näkemään) myöhemmin lisää, ja paaaljon!

Joo, notta semmonen perjantai tällä kertaa. Nyt ollaankin sitten taas jo sunnuntaissa ja minä täällä panikoin keskeneräisten koulutöiden kanssa (blogiin piti toki silti kirjoittaa ensin, tärkeysjärjestys kunnossa). Jos en olisi sidottuna kiinni tekstinkäsittelyohjelmaan, menisin ulos, siellä kun näyttäis olevan aikas täydellisen ihana syyssää. Menkäähän te munkin puolesta!

tiistai 1. lokakuuta 2013

iltoja, aamuja ja elämäntyrskähdyksiä siltä väliltä

Heippis hei! Teki mieleni postata, vaan enhän mä ole edes ottanut kuvia iäisyyksiin, paitsi kännykällä, joten niitä sit. Mutta niin, on ollut oikein kivoja päiviä ja sitten vähän tyhmempiä myös. Olen käynyt jonkinmoista itsetutkiskelua taas läpi, mutta kai se kuuluu itselläni vähän aina tähän vuodenaikaan. Että yhtäkkiä ei olekaan ihan varma, missä kuuluisi olla tai mitä edes haluaa. Sitten nukkuu ja hengittelee ja puhuu ystäville, ja vähitellen palaa taas ääriviivoihinsa ja tajuaa, ettei vielä tarvitsekaan tietää mitä haluaa olla sitten joskus isona ja niin, vaan että on ihan ok vain olla tässä hetkessä mahdollisimman hyvin.

Eilen illalla kotiin pyöräillessäni huomasin, että on jo ihan hirveän kylmä. Melkein olisi voinut sataa lunta eikä olisi edes ihmetyttänyt. Mutta onneksi minulla on uusi viininpunainen pipo ja käsineet samaa sävyä, niin ei se sitten kai niin paljon haittaa. Vaikka en kyllä talvea vielä toivo, jotenkin tuntuu etten ole kunnolla päässyt tähän syksyynkään sisään. Niin että älkääs lehdet pitäkö mitään kiirettä siinä maahan varisemisessa, en ole ehtinyt pällistellä teitä tarpeeksi.

ps onkohan siellä muuten ketään turkkulaisii? Ajattelin vaan kertoa, että mulla on ensi viikon maanantaihin asti kaverini kanssa Manhattanin kirpparilla pöytä nro 173, jos kiinnostaa käydä penkomassa!