keskiviikko 18. syyskuuta 2013

I wanna be your vacuum cleaner, breathing in your dust


Humpsista, sanoin minä kun arkeen humpsahdin. Tai oikeastaan kyllä rysähdin pikemminkin. Tuntuu, että on koko ajan kauhea kiire, mutta silti en saa tarpeeksi aikaiseksi. Yliopisto, työ ja kaikki muu härdelli aiheuttavat vienoa huimausta, mutta kyllä tämä tästä.

Ja sitä paitsi ketä oikein yritän huijata; vaikka mukamas olisi kuinka kiire, niin silti minä olen se hölmö, joka unohtuu yliopistonmäellä töllistelemään vanhoja puisia taloja ja vaahterapuita kuin näkisi ne ensi kertaa ja kuvittelee hetken olevansa jossain ihan muualla kuin Turussa matkalla englannin luennolle. Sitten seisoskelee vähän lisää, kaivaa kirjan esiin ja kerää lehtiä sen väliin. Seiskoskelee vielä tovin.

Eihän sitä ehdi edes katsella ympärilleen, jos aina juoksee. Juokseminen on ihan tyhmää. Kannatan rauhallista löntystelyä ja nopeita pyrähdyksiä.

Ainiin ps, olen ihastunut uuteen Arctic Monkeysiin. Tämän syksyn the levy kenties?

maanantai 9. syyskuuta 2013

Pimeä, pimeä itselleen ja valoisa toisille. Sinä käyt heissä, toisissa.


Yöllä kun en saa unta, opettelen saksaksi numeroita ja luen ääneen tekstejä joita en ymmärrä oppiakseni ääntämään. Naapurin mummolla käy enemmän vieraita kuin minulla. Pihapuu on aivan yhtäkkiä muuttunut punakeltaiseksi, tai sitten olen vain unohtanut tarkkailla sitä. Katson ahdistavaa elokuvaa yömyöhään ja hetken kodin paljonpuhuva hiljaisuus hiertää. Huomaan, että kahvi maistuu parhaalta puistossa illan hämärtyessä nautittuna. Ja pimeä tulee aina huomaamatta, putoaa kuin peitto niskaani. Mutta vielä on valoakin, ei saa unohtaa että vielä on valoa. Taitaa tämä syyskuun alku olla paras aika vuodesta, neuleessa tarkenee myöhäänkin ja luonto pukeutuu lempiväreihini. Mikäs tässä hengitellessä.

torstai 5. syyskuuta 2013

kesäfiiliksiä filmiltä

aamuaurinko Ilosaaressa

Sigur Rós ♥

jätskiä part 1



































jätskiä part 2

haahuilua Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa

lits läts

500 kilometriä Turkuun

löydettiin autiotalo

iloa Ilmiössä

Vähän tulee haikea olo kun näitä kuvia katselee, mutta vähän vaan. Oli mahtava kesä, vaan mahtava on varmasti tämä syksykin.

maanantai 2. syyskuuta 2013

eikä mikään voi sinua enää kaataa


Tänään alkoi minun toinen yliopistovuosi. Tuntuu hienolta.

En pelkää keveyden tunnetta, Tommy. Enemmän pelkään painavuutta. Toivottavasti jonain päivänä en pelkää mitään.

Päivän biisi-ihastukseni tässä vielä teille. Rakastan Jónsia.



runo: Tommy Tabermann