lauantai 22. joulukuuta 2012
if I can’t see you, I’ve lost it all my friend
Olen hylännyt jokirannan sykkeen ja saapunut joulunviettoon hiljaisuuden ja lumen keskelle, kissojenhellimislandiaan. Eli toisin sanoen kotiin. Tänne on aina hyvä palata.
Eilen halailin ystäviäni, oi rakkaita ystäviäni, heitä jotka ovat aina ja aina. Söin aivan liikaa suklaata, join punaviiniä, olin surkea Kimblessä, puhuin, kuuntelin, nauroin. On lohduttavaa ymmärtää, että vaikka elämä miten heittelisi, kieputtaisi ja hämmentäisi, on olemassa jotain, joka todella säilyy. Kaikki on vuosien saatossa muuttunut, ja silti kaikki on kuin aina ennenkin. Elämä on aika ihmeellistä toisinaan.
perjantai 14. joulukuuta 2012
ostin avokadon ja muita tarinoita
Täytin tänään pitkäaikaisen mielihaluni ja ostin avokadon. En ole koskaan ennen ostanut avokadoa. Se oli mielestäni hyvä ostos, mutta punnitsin kyllä sen viisautta hetken, sillä avokadot ovat melko kalliita ja minä olen melko köyhä. Ostin myös irtokarkkeja, jotka paljastuivat koviksi. Karkit maksoivat enemmän kuin avokado ja silti en harkinnut niitten ostamista yhtä kauan. Olo oli petetty.
Ruokakaupassa asioimisen lisäksi kävin tänään elämäni ensimmäisessä mediatutkimuksen tentissä, tunsin ensimmäistä kertaa hieman joulumieltä, kiertelin kaupoissa, näin monta kivan näköistä ihmistä, mietin mikä onni on tuntea monta kivaa ihmistä, sain ekan joululahjan, jonotin postissa todella kauan ärsyyntymättä siitä lainkaan, ostin kivaa lahjapaperia, kävelin kotiin kauniiden talojen keskellä, sain kortin Berliinistä, mietin että osatapa aina olla henkisestikin juuri tässä eikä missään muualla, olin hieman surullinen mutta kuitenkin aika iloinen.
Rauhallista tai vauhdikasta perjantai-iltaa te kaikki. Itse aion paketoida lahjoja ja kuunnella paljon kivaa musiikkia. Ja syödä sen kuuluisan avokadon.
lauantai 8. joulukuuta 2012
where i end and you begin
(kuvat otti maanmainio toverini Anni)
Heipä hei! Tuntuu uskomattomalta, että muutin uuteen asuntoon vasta viikko sitten, tämä kun tuntuu jo ihan kodilta. Olen kyllä aivan fiiliksissä tästä ihka ensimmäisestä omasta kodistani (olen siis aiemmin asunut asuntolassa ja nämä pari edeltävää kuukautta Turussa soluasunnossa). Saan kutsua tänne ketä haluan ja milloin haluan! Saan tanssia ympäri kämppää! Saan kuunnella musiikkia niin lujaa kuin haluan (okei, niin lujaa ettei naapurin mummo häiriinny). Luulen, että tänne minun kuuluu pysähtyä, juurtua. Täällä minun kuuluu olla onnellinen ja täällä minun kuuluu olla onneton. Täällä minun kuuluu olla (ja tällä en viittaa pelkästään asuntoon).
maanantai 3. joulukuuta 2012
aamuisin
Ensimmäinen maanantaiaamu uudessa asunnossa ei ole tuntunut yhtään niin vaivalloiselta kuin maanantaiaamut yleensä. Aamupalaksi söin eilen joulumarkkinoilta ostettua saaristolaisleipää ja kahvin sekaan laitoin äidin vinkistä kardemummaa ja nyt asunto tuoksuu ihanalta. Lumi tuli ja Ultramariini löytyi taas, parasta talvimusiikkia.
Ihanaa maanantaita te kaikki siellä jossain! Laitan pian lisää juttua uudesta kodista hihi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)