tiistai 28. helmikuuta 2012

huudan muistojen hyökyaalloissa




On tällaisia päiviä, päiviä jolloin lunta sataa enemmän kuin maa jaksaa kantaa, lunta sataa sielusta sisään, aina henkitorveen asti ja kulkiessani ulkona melkein lähden tuulen mukaan ja tunnen itseni niin pieneksi, pienen pieneksi ihmisenriekaleeksi.

Onneksi tällaisina päivinä voi linnoittautua sisään, juoda appelsiiniteetä ja täyttää korvat uudella Pariisin Keväällä.

Olet unessa
vastaan lipuu kuolleita muistoja ja
olet unessa
ilma keuhkoista pakenee

Aukaise sun silmät ja sytytä valo
keskelle pimeää

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

a sunday smile







Täydellisen sunnuntain valmistusohje:

hengailua paikassa, jossa on hyvä olla (minulle se on ystäväni kämppä)
pizzaa & kokista ("elämässä ei tarvii paljon muuta kuin pizzaa. ehkä yhden kaverin kanssa, mutta ei paljon muuta." t:minä tänään pizzeriassa)
jätskiä
Muumit-dvd
hyppysellinen tyhmiä vitsejä
paljon naurua

lauantai 25. helmikuuta 2012

mä en tahdo enää juosta ja vilkuilla taakseni


this empty flow - sweet bloom of night time flowers




Matkasin tänään junalla kotikotiin ja tarkkailin samalla ihmisiä saadakseni ideoita lyhärikäsikirjoitukseni päähenkilöön. Kyllähän niitä kiinnostavia persoonia sieltä sitten löytyikin, kuten sympaattinen lipunmyyjä ja nainen, joka maksoi ventovieraan pojan junalipun koska tällä ei ollut rahaa. Tuntui kyllä jotenkin vähän tukalalta olla tänään junassa. Ehkä se johtui siitä, että koska seurasin muita ihmisiä tarkoituksellisesti niin tarkasti, tiedostin normaalia vahvemmin että joku voi tehdä samaa myös minulle. Yleensä kyllä pidän kovastikin julkisilla matkustamisesta, niissä kuulee ja näkee lähes aina jotain mielenkiintoista jos on tarkkaavainen.

Mua naurattaa toi lyhärin kirjoittamisohje koska tuntuu, että sehän kertoo ihan musta tällä hetkellä, mutta ei kai nyt sentään! Täytyy kyllä myöntää, että tarinassani on ollut liian vähän toimintaa viime aikoina ja päähenkilö elikkäs minä olen ollut aika passiivinen, mutta on mulla kivaakin ollut. Erityisesti koulussa on ollut viime aikoina tosi hauskaa; runouskurssilla kirjotettiin tällä viikolla esimerkiksi mahdollisimman huono & kliseinen runo (kyllä nauratti kun luettiin niitä ääneen) ja elokuvakässärissä tehtiin tänään tarina Matista, joka lähtee Kanariansaarille pakoon murhattuaan Kekkosen (tarinaan liittyi luonnollisesti myös rakastuminen naisagentin kanssa ja yllättävä lopputwisti). Muuten mulla on ollut vähän ankea helmikuu, mutta onneksi maaliskuusta lienee tulossa kaksin verroin parempi; tiedossa on opintomatka Saksaan, omat ja parhaan kaverin synttärit sekä pari keikkaa. Jee, maaliskuussa alkaa kevät, päätin minä. Kuulin eräänä päivänä linnun laulua, tulkitsin sen merkiksi siitä.

lauantai 18. helmikuuta 2012

lalalalalauantai


Darling... I don't know how to tell you this, but... there's a Chinese family in our bathroom.


Since the disintegration of her parent's marriage she'd only love two things. The first was her long dark hair. The second was how easily she could cut it off and not feel a thing.


Look, in my opinion, the best thing you can do is find a person who loves you for exactly what you are. Good mood, bad mood, ugly, pretty, handsome, what have you, the right person is still going to think the sun shines out your ass. That's the kind of person that's worth sticking with.

Ylimmät lainaukset Summerista, alin Junosta.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Tää on mun koti






Minä pidän vapaapäivistä täällä. Melkein kaikki muut ovat koulussa ja on hiljaista kuin yöllä. Luonnonvalo paistaa kauniisti käytävälle ja keittiöön. Teen rauhassa ruokaa ja nautin hetken yksinolosta. Aika tuntuu pysähtyvän. Tänään on sellainen päivä.

Kävelin viime yönä kotikäytävälläni, liu'utin sormenpäitäni pitkin epätasaiselta tuntuvaa kiviseinää ja kuuntelin hiljaisuutta. Olisin hyvin voinut uskoa olevani yksin koko talossa. Katselin käytävää ja mietin, kuinka erilaiselta se näyttää nyt kuin esimmäisen kerran kun sen näin. Sama käytävä, eri silmät. Muistan kun saavuin uuteen kotiini ja etsin hermostuneena huonetta numero 105, joka luki käteeni juuri hetki sitten ojennetussa avaimessa. Huone löytyi, ja nopeasti löytyi myös koti. Ei tuosta huoneesta kylläkään, mutta tästä rakennuksesta. Näiltä käytäviltä.

Tunnen joskus pakahduttavaa rakkautta kun vain istun rikkinäisellä sohvallamme ja vaihdan kanavaa telkkarista rikkinäisellä kaukosäätimellämme. Tai kun olen huoneessani ja joku koputtaa ovelle pyytääkseen pelaamaan korttia. Tai kun keksimme keskellä yötä mennä laskemaan mäkeä. Joskus kaipaan omaa asuntoa enemmän kuin muuta, joskus en vaihtaisi tätä mihinkään.

Home is where your heart is. Niin, se epäilemättä pitää paikkansa ja minun sydämeni lienee suurilta osin kotikotona, sinisessä omakotitalossamme, vehreässä pihapiirissämme ja lähimetsässä. Pala sydäntäni on kuitenkin myös täällä, myös tämä on kotini, ja ensi syksynä kotini on luultavasti jossain ihan muualla. Koti on siellä missä olet onnellinen.

maanantai 13. helmikuuta 2012

I'm not lost for I know where I am. But however, where I am may be lost.




Eipä ole taas päivä lähtenyt käyntiin ihan niin kuin piti, hups. Heräsin tunnin suunniteltua myöhempään enkä ole saanut oikein mitään aikaiseksi, vaikka hirveästi olisi tehtävää. Jos ihan rehellisiä ollaan, mun pitäisi tälläkin hetkellä kirjoittaa sormet sauhuten eskapismiä koskevaa esseetäni, mutta tässä sitä vaan joristaan turhia blogissa. Toisaalta voisin toki käyttää tätä hetkeä materiaalina esseessäni, pakenenhan arkea ja arjen töitä netin ihmeelliseen maailmaan. Heh heh.

Mua vaivaa vähän joku ihme kirjoittamiskriisi. Sanat on ihan hukassa ja tuntuu etten osaa mitään. Kaipa se tästä, pitää vain aloittaa, sillä juuri aloittaminenhan se ongelma yleensä on. Koulussakin on paljon puhuttu siitä, että jos tyhjä paperi aiheuttaa ahdistusta ja ideoita ei tunnu syntyvän millään, usein tilanne helpottuu vain ja ainoastaan sillä, että pakottaa itsensä kirjoittamaan. Jotain, mitä vaan. Kyllä se siitä sitten lähtee.

PS Vink vink! Tänään tulee telkkarista ihana Notting Hill! Se oli minun ja äitini ehdoton lempparileffa kun olin nuorempi ja olenkin katsonut sen lukemattomia kertoja. Kyllä, kyseessä on romanttinen komedia ennalta-arvattavalla loppuratkaisulla, mutta Notting Hillissä on myös aidosti hauska käsikirjoitus ja hyvät näyttelijät (sivuosatkin on ihan huippuja). Kai tän kaikki on jo nähnyt, mutta jos joku ei niin suosittelen katsastamaan!

torstai 9. helmikuuta 2012

Maailman kaikki kaupungit on täynnä onnen sirpaleita, niistä muodostuu onnellisuus


Ismo Alanko Teholla - Onnellisuus






Tuli vaan mieleen kertoa, että Ismo Alanko on mielestäni todella viisas mies. Minä taas en ole niinkään viisas tyttö mutta yritän pärjätä. Olla onnellinen. Olla onneton. Olla.

Kuvituksena vielä pari kuvaa sieltä leiriltä.

tiistai 7. helmikuuta 2012

tytöt eivät tanssi enää aamuun asti eikä mikään tunnu samalta kuin ennen








Minä rakastan autioita rakennuksia. Niissä on aivan omanlaisensa pysähtynyt tunnelma.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Leirillä

I'm home! Viikko valokuvausleirillä suhahti ohi varsin nopeasti ja todella hauskaahan siellä oli. Yli 20 asteen pakkaset vähän laskivat kuvausintoa ulkona, mutta urheasti me silti saatiin hirveä määrä kuvia räpsittyä. Ajattelin laittaa kuvia pariin eri postaukseen, tässä olisi nyt ensimmäiset.