lauantai 28. tammikuuta 2012

It's my own cheating heart that makes me cry







Talvi on kaunis, mutta en voi silti kieltää ettenkö jo odottaisi kevättä. Mä nukun aina talven yli talviunta. Se tarkoittaa siis sitä, että kaikki tylsistyttää eikä huvita tehdä mitään. Paleltaa aina ja koko ajan. Maailma painaa tonnin. Tekisi mieli vain käpertyä peiton alle kirjan ja teemukin kanssa ja sammaloitua siihen. Keväisin en usein oikein edes muista mitä olen talvella tehnyt, tuntuu kuin en olisi tehnyt yhtään mitään.

Onneksi kevät kuitenkin tulee kohta. Odotan jo kevään ensimmäisiä auringonsäteitä, kivien rapinaa kenkien alla ja sitä ensimmäistä päivää, jolloin tarkenee ilman takkia ulkona. Tai ainakin uskottelee itselleen tarkenevansa.

Musta ei varmaan kuulu hetkeen mitään, sillä lähden maanantaina viikoksi valokuvausleirille. Palailen sitten aikanani (toivon mukaan) hienojen kuvien merkeissä! Nauttikaahan talvipäivistä, minäkin yritän parhaani mukaan vaikka lämpimämpien ja valoisampien aikojen perään jo haikailenkin.

maanantai 23. tammikuuta 2012

your walls are too high to climb


the grates - turn me on




Eilen hengailin Helsingissä, kävin katsomassa kiinalaisen uuden vuoden viettoa, palelin (koska en vain osaa pukeutua talvisin), ostin punaisen hatun, vietin vaalivalvojaisia hurraten, harjoittelin venäjää (vaikeaaaa), katsoin Käskyn (parhaita näkemiäni suomalaisia elokuvia muuten, suosittelen). Yöllä kirjoitettiin Haavisto kissan kokoisilla kirjaimilla lumihankeen. En saanut oikein unta ja puhelimen muistikirja täyttyi taas kummallisista ajatuksenraakileista, kuten:

osaan junan kuulutukset ulkoa
mutta se ei oikeastaan merkitse mitään
niin kuin ei sekään
kun joku tuntematon katsoo tavallista pidempään silmiin
ennen kuin jatkaa matkaansa
enemmän kuin muuta
elämä on ohi vilahtavia hetkiä


Hmm, outo olo. Usein musta tuntuu kuin jokin olisi huonosti vaikka kaikki on periaatteessa hyvin. Kuin näkisin hyvää unta, jossa on kuitenkin jotain vinksahtanutta josta en saa kiinni.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

VOI PEKKA


Olen niin onnellinen! Hurraa!

perjantai 20. tammikuuta 2012

tältä näytän kolmen lumipesun jälkeen


Meillä oli äsken asuntoloiden välinen sota. Kyseessä oli sodista julmin, lumisota, jossa ainoa sääntö on se, että sääntöjä ei ole. Raakoja keinoja kyllä käytettiinkin, mutta edes lumipesut eivät vieneet voitontahtoani, vaan puolustin asuntolamme kunniaa loppuun asti. Tärkeintähän ei ole voitto, vaan murskavoitto.

No vitsivitsi, tärkeintä on tietenkin hauskanpito (ja no ehkä ihan pikkasen se voittokin...) ja superkivaa kyllä oli! Nyt perjantai-iltani taitaapi jatkua paljon teetä & koulutehtäviä -yhdistelmän merkeissä. Hauskaa viikonloppua kamut!

PS en pysty jostain syystä vastaamaan viime postauksen kommentteihin, mutta teen sen heti kun blogger suvaitsee taas toimia!

torstai 19. tammikuuta 2012

we're separate castaways somewhere in space


rubik - goji berries


Tänään on
väsymyspäivä (intouduimme viime yönä filosofisiin väittelyihin tovereideni kanssa ja nukkuminen vähän jäi. tosin parin tunnin yöunista huolimatta jaksoin yllättävän hyvin olla aamuluennolla, johtuen ehkä lähinnä siitä että mediatutkimus on kiinnostavaa ja siitä että kahvi)
iloisten yllätysten päivä (sain kammoamastani novellikurssista ihan hyvän numeron sitten kuitenkin)
mun nimipäivä (jee)
pyykkipäivä (aina tuntuu ettei jaksaisi pyykätä, mutta sitten kun hommaan ryhtyy se onkin ihmeen kivaa. puhdas pyykki on ihanaa ja mä tykkään myös ripustaa pyykkejä, se on jotenkin tosi rentouttavaa puuhaa. hmm?)
telkkaripäivä (Game Of Thrones, jäin ihan koukkuun heti ekasta jaksosta! lisäksi on hirveän kivaa istua porukalla telkkarin ääreen ja kommentoida tapahtumia yhdessä)
nyt teen kyllä jotain elämälleni -päivä (tässä yhdistyvät siis henni pohtii jälleen kerran mitä haluaisi tehdä isona -päivä ja pakko löytää kesätyöpaikka ja vähän äkkiä -päivä)

tiistai 17. tammikuuta 2012

Life is what happens to you while you're busy making other plans


sydän, sydän - ducato




Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun... Paljon pitäisi lukea ja paljon pitäisi kirjoittaa; esseetä, runoja, lopputyösuunnitelmaa. Minä elän hurrikaanin lailla, paperit ovat hukassa, deadlinet unohtuvat (koska en vain osaa käyttää kalenteria vaikka omistan niitä kaksi kappaletta), maailma tuntuu raskaalta viitalta niskassa, juoksen päämäärättömästi ja kaadun yöllä väsyneenä sänkyyni vain todetakseni etten taaskaan saa unta.

Tutun kaamosahdistuksen kourissa tässä siis taas sätkitään, mutta kaipa se tästä. Lopputyö onneksi tuntuu ainakin tällä hetkellä enemmän hyvällä tavalla haastavalta kuin ahdistavalta (aion muuten kirjoittaa runoja, voisin niitä sitten täälläkin ehkä jossain vaiheessa vilautella), mansikanmakuiset strepsilsit tekevät jälleen iskeneestä flunssasta siedettävämmän ja tulevaisuus näyttää, jos ei nyt sentään kirkkaalta, niin ainakin vähän selkeämmältä. Olen tajunnut, että kyllä nämä kirjoittamisenopinnot ovat minun ääriviivojani vahvistaneet. Tuntuu tavallaan, että olen saanut luvan haaveilleni. Voin sanoa ne ääneen. Voin tavoitella niitä. Ja se tärkein: voin saavuttaa ne.

tiistai 10. tammikuuta 2012

matkalla kirjoitan nimikirjaimesi taksin ikkunaan





hyppyjä tuntemattomaan
turvavyö puristaa keuhkoni risaksi

lauantai 7. tammikuuta 2012

kylmiä väreitä





keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Help each other. Love everyone. Every leaf. Every ray of light. Forgive.







The only way to be happy is to love. Unless you love, your life will flash by.

Kylläpä lomailu on kivaa! Kävin vihdoin ja viimein katsomassa The Tree of Lifen. Se oli raskas, mutta hieno. Ostin myös hauskan paidan ja aloin lukea pitkästä aikaa Tinttejä (lovelove). Niin ja sain kaveriltani myöhästyneenä joululahjana kaksi kiloa (!!) suklaata. Se oli mielestäni aika julma lahja näin joulun jälkeen, mutta ainakin nauratti ja enpä ole ennen omistanut noin paljon suklaata kerralla.

Maanantaina alkaa taas koulu, mutta hei vielä on LOMAA jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä, vielä voit löytää ystävän, vielä tilaisuuden saat! Sitäpaitsi oikeasti musta on kivaa mennä kouluun, on tiedossa niin kiva jakso; aloitan esimerkiksi venäjän kielen opiskelun ja lähden valokuvausleirille!

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Kaunein rakkaussuhde maailmassa on ystävyys








Uusi vuosi vaihtui hilpeissä tunnelmissa. Oli ihanaa viettää pitkästä aikaa kunnolla aikaa vanhojen ja rakkaiden ystävieni kanssa. Ammuttiin surkeita raketteja (tai minä katsoin kun kaveri ampui), leikittiin tähtisädetikuilla (tai minä leikin, olen ilmeisesti ainoa sädetikkufanaatikko), tanssittiin ja naurettiin vatsamme kipeiksi.

Mietin, että pitäisikö tässä nyt sanoa jotain syvällistä menneestä vuodesta ja toivoa jotain tulevalta. En taida tehdä mitään kummempia toiveita tai lupauksia ensi vuoden suhteen (tulkoot sellaisena kuin on tullakseen, toivottavasti kuitenkin onnellisena ja yllätyksellisenä), mutta menneestä vuodesta haluan sanoa jotain. Olen aina arvostanut ystävyyttä suuresti, mutta jotenkin tuntuu että tämän vuoden aikana sen merkitys on entisestään korostunut elämässäni: en olisi päässyt yli kivikoistani ilman parhaan ystäväni tukea enkä olisi jaksanut tylsää talvea ilman ystävieni kanssa vietettyjä hetkiä. Enkä varmasti olisi tällä hetkellä näin onnellinen jos en olisi päättänyt mennä opiskelemaan ja saanut koulustani niin montaa ihanaa ystävää. Mennyt syksy on ollut hyvin erityislaatuinen ja hieno, ja olen ikuisesti kiitollinen itselleni valinnastani lähteä tähän kouluun. Olen saanut elämääni niin monta upeaa ihmistä lisää etten enää pysty kuvittelemaankaan elämää ilman heitä.

Kaunein rakkaussuhde maailmassa on ystävyys
, lausuin eilen kuoharipäissäni ja tottahan se on. Ei ole parempaa kuin aito ja syvä ystävyys. Sellainen, joka syntyy ajan kanssa, muovautuu yhdessä koettujen hyvien ja huonojen hetkien mukaan ja kestää pahimmatkin myrskyt. Vuosi 2011 oli siis minulle ystävyydenvuosi, kippis sille ja nokka kohti uutta, jännittävää vuotta!