lauantai 30. heinäkuuta 2011
the one thing you could never want is what you'll get for sure
fleet foxes - someone you'd admire
Ostin nuo vanhat valokuvat viime syksynä Pariisista kirpputorilta. Ne ovat minun aarteeni.
Minulla on ikävä Pariisia ja monia muitakin paikkoja. Ja asioita ja ihmisiä ja tapahtuneita. Sinua, minua, meitä, teitä. Vähän kaikkea ehkä.
perjantai 29. heinäkuuta 2011
you got your heartburns and I got mine
Heipäti hei! Kierreltiin tänään ystäväiseni kanssa kirppareilla, naurettiin hassuille tavaroille ja ostettiin maailman typerimmät, kotikuntamme logoilla varustetut paidat. Nyt vain odotetaan sopivaa tilaisuutta johon pukea ne päälle ja näyttää yhdessä idiooteilta. Lisäksi kotiutin kirpparilta ihanan hippirepun ja pari muuta kivaa juttua.
Uudet Converset postinkantaja kiikutti kohteliaasti kotiovelle asti. Kaikki kunnia muuten kyseisille kengille: edelliset mustat yksilöni kestivät erittäin kovaa käyttöä yli neljä vuotta, ja ovat siis vieläkin käyttökelpoiset joskin hyvin risaiset ja kulahtaneet. Aika hyvin kangaskengiltä mun mielestä!
Ei tunnu perjantailta lainkaan koska menen viikonlopuksi töihin, mutta ei se edes oikeastaan haittaa. Täksi illaksi mulla on ihan niinkin cooleja suunnitelmia kuin katsoa telkkaria, kuunnella musiikkia ja syödä äidin tekemiä korvapuusteja. Jei.
Ainiin ja keksin ehkä suunnitelman itselleni tulevaksi vuodeksi. Mutta katsotaan nyt, minulla kun on tapana innostua jutuista vähän liikaa ennen kuin ne edes ovat konkreettisia eivätkä vain pääni tuotetta.
AINIIN ja vähänkö olin fiiliksissä kun toissa päivänä tänne iski kunnon ukkonen! Kuuntelin jyrinää ja kävin hyppimässä ulkona lätäköissä ja, heheh, unohdin irroittaa tietokoneen modeemin piuhan. Sitten iski salama ja se tietenkin hajosi. Hups.
tiistai 26. heinäkuuta 2011
A stranger said you're strange like me
Ufot olivat jättäneet merkkejä maahan. Tai sitten ehkä kuitenkin naapurin lapset sydämien ja aurinkojen määrästä päätellen. Ne samat lapset, jotka ulkoiluttavat (=raahaavat) kissaa talutushihnassa. Ja käyttävät turkooseja ja pinkkejä trikoovaatteita. Ja melkein jäävät auton alle ja silti nauravat vaan. Niin, ollapa vielä lapsi. Tai sitten (nuori)aikuinen, jolla olisi kaveri joka myös haluaisi salaa itsekin piirrellä liiduilla asfalttiin. Anyone?
ps. ♥
dry the river - no rest
sunnuntai 24. heinäkuuta 2011
perjantai 22. heinäkuuta 2011
The young girl’s pain, ten times all the pain that kills a normal man
kate nash - foundations
No huh hellettä! Meillä oli tänään töissä sisälämpötilakin 30 astetta, miten mukavaa. Ei ole oikein mun juttu tällainen trooppinen ilmasto, piiloudun mieluummin kuumuutta sisälle ja katson liian monta jaksoa nörttikomediaa.
Syksyä odotellessa siis (ja koska provosoiminen on ihanaa, piti tämä tietysti kirjoittaa myös facebookiin)!
tiistai 19. heinäkuuta 2011
Tiedän, minä haron tyhjää, en nää käsiäni yhtään
the national - slow show (istuin tänään autossa, lauloin tätä ja vannon, hetkeksi aika pysähtyi)
moi maailma
olen kind of hukassa
toivottavasti sulla on jokin suunnitelma mun varalle
(jotain muuta kuin tylsä välivuosi part 2, toivon)
sunnuntai 17. heinäkuuta 2011
Päivä järvellä
Minulla oli eilen yksi kesän mukavimmista illoista. Murheetkin tuntuvat taas vähän pienemmiltä nauruterapian jälkeen. On ihanaa kun on tyyppejä jotka sanovat ei täs mitään hätää hei, muutetaan kimppakämppään ja keksitään jotain! Ja sitten jo suunniteltiinkiin yhteisiä Harry Potter -teemabileitä.
perjantai 15. heinäkuuta 2011
Whatever went away, I'll get it over now
radiohead - climbing up the walls
Tänään on satanut ja se on tehnyt minut iloiseksi. Odotan jo syksyä (tätä ei tosin sovi sanoa ääneen koska kavereilla on tapana saada hengenahdistusta se kuullessaan). Olen alkanut jo käyttää neuleita, vaikka se onkin älytöntä. On hauskaa olla älytön.
Syksy kuitenkin myös ahdistaa, koska en vieläkään tiedä mitä minulle tapahtuu silloin. Missä olen, mitä teen, miksi. Ensi viikolla tulee onneksi yksi kyllä tai ei.
En ole tällä viikolla saanut oikein nukuttua, tulevaisuus (tai pikemminkin tulevaisuudettomuus) tulee kiusaamaan ajatuksiani heti kun menen peiton alle ja suljen silmät. Joten sitten avaan ne mutta sillä tavoin ei voi nukkua.
Toisaalta, vaikka kaikki onkin ihan sekaisin, toisinaan minut valtaa kummallinen tunne siitä kuin olisin juuri herännyt eloon. On vain jotenkin niin näkevä, kokeva, uskaltava, elävä olo. Ja se tuntuu hyvältä.
Ehkä olen sitten hyvällä tavalla sekaisin.
keskiviikko 13. heinäkuuta 2011
Magenta Skycode @ ruisrock
kipling
On hetkiä jolloin on niin onnellinen, että siihen tunteeseen melkein pakahtuu, että sitä ei melkein kestä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)