sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

siellä missä sydän on









Olen taas tuntenut niin ylitsevuotavaa rakkautta Turkua kohtaan, että päätin käydä kiertelemässä lähikulmillani ihan kameran kanssa. Silläkin uhalla, että toistan itseäni: onpa hyvä olla juuri täällä.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

on maailman alla valaisin


Vietimme kevään ensimmäistä piknikkiä ja toivotimme tämän iloisen vuodenajan tervetulleeksi. Kukkulalla tuuli ja sieltä näki kaikenlaista, katot ja laivojen mastot ja liplattavaa vettä ja helikopterin. Syötiin keksejä ja juotiin teetä, sitten paleli ja mentiin kotiin.
Ihan pian on kesä. Minusta tuntuu, että jokin kohta mullistuu, pieni vallankumous koittaa. Tai sitten ei. Tuntuu miltä tuntuu, kunhan tuntuu. Ennen kesää on aina sellainen olo, että mitä vaan voi tapahtua. Ja usein tapahtuukin kaikenlaista, ei aina mitään elämää ihmeellisempää, mutta kaikenlaista kuitenkin.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

jos onnellisuus olisi ääntä, se solisisi



Tänään on ollut hieno päivä, esimerkiksi siksi, että hengailin ensimmäistä kertaa parvekkeellani! Lueskelin tenttiin, join appelsiinimehua, katselin uusia orvokkejani ja hymyilin itsekseni. Kävi vieraita, ja kun lähtivät, vilkutin parvekkeelta. Itketti jostain syystä tai syyttä vähän, mutta hetken päästä nauratti taas.

Tuli sitä viikonloppuna jokirannassakin hetki istuttua ekaa kertaa tänä keväänä. En ollut ainoa, ihmiset ovat heränneet talviuniltaan ja kömpivät kohti lämmittävää auringonvaloa. Lokit huusivat ja joenvarsi täyttyi erilaisista kojuista, siellä vietettiin silakkamarkkinoita. Kävimme kaverin kanssa ostoksilla yhdessä kojuista, mutta siellä ei suinkaan myyty kalaa vaan metrilakua. Olin pukeutunut farkkutakkiin, enkä palellut.

Muita (ehkä) mainitsemisen arvoisia ajatelmia: kirpparilla ei voi koskaan käydä liian usein, ikinä ei tule kieltäytyä mahdollisuudesta mennä keikalle, perhe on paras, on maailman ihaninta että ihmiset ovat niin erilaisia ja on mahdollista tuntea niin monen monta ihmistä joista jokainen kantaa sisällään ihan omanlaistaan pientä maailmaa, hyviä asioita tapahtuu koko ajan kun vain lähtee ulos ja on avoin ja pitää silmät auki ja sanoo kyllä useammin kuin ei. Ja pyöräily on parasta aina mutta ehkä erityisesti öisin (ei autoja melkein missään ja seesteinen tunnelma ja pimeyden ympäröivät valot vilkuttavat sinulle).

Solisen.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Minä kelluin. Se oli ensimmäinen lahjani. Mikään ei saisi vedettyä minua alas.




Taivas on aivan upottavan harmaa tänään. Sellainen, johon voi helposti humpsahtaa, hetkeksi unohtaa minkä väristä valo on ja piiloutua peiton alle vaan. Päätin kuitenkin, että ei tänään, ja lähdin aarteenmetsästykseen kirpparille. Harhailin myös hieman kotikulmillani ja löysin ihanan puutalolähiön. Nainen pyöräili minua vastaan leveästi hymyillen. Mitähän sillä oli mielessä? Minulla oli mielessä yhdestä lempikirjastani, Supernaiivista, löytyvä Gary Fisherin lause "anybody who rides a bike is a friend of mine."

Iloa korvillenne näin perjantain kunniaksi:

maanantai 15. huhtikuuta 2013

läsnä




Viikonloppuna Turussa järjestettiin Suomalaisen elokuvan festivaalit ja minäkin kävin kuluttamassa Logomon penkkejä seitsemän elokuvan verran. Suosittelen kaikille elokuvan ystäville, oli oikein lämminhenkinen tapahtuma. Viikonloppu olikin sen ansiosta (ja muutenkin) ihan hirveän kiva; nauruntäyteinen, kiireinen, täysi, kupliva. Eilen pyöräilin elokuvista kotiin hymyillen ja hyräillen. Aurajokea ylittäessäni tajusin sen olevan jo melkein sulanut, ja hymyni vain syveni. Se oli taas sellainen tärkeä hetki, sellainen jolloin tajuaa, mikä onni on olla olemassa, elää. Että lopulta se vain on juuri niin yksinkertaista. Elämä siis.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

onneni on olla pieni osa kokonaisuutta

Nyt on kevät, päätin minä tänään, kun pinkit tennarit jalkaani vetäisin.

Aurajoki näytti kuitenkin edelleen olevan melko talvisissa fiiliksissä...


...mutta onneksi kävelysillan kukat ja AUKI OLEVA jäätelökiska piristivät!


Jokirannasta bongasin myös tällaisen kaverin! Näytti niin yksinäiseltä siinä kököttäessään, että teki mieli napata kainaloon ja tuoda parvekkeelleni asumaan.

Siihen loppuivatkin sitten kännykkäräpsyt, joten eipä mulla kai oikeastaan muuta. Kiva Turku, kiva keskiviikko, kiva elämä.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

voisin kasvaa kuin pihlaja, tulla onnelliseksi




























Kävin eilen Naantalissa ihailemassa lempiasiaani eli vanhoja puutaloja. Niitähän siellä tosiaan riitti. Symppis pikku kaupunki.

Tänään satoi taas lunta, mutta ei siitä kai sen enempää. Suljin verhot ja haaveilin festareista ja omasta puutalosta ja kaikesta valoisasta ja lämpimästä.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

hymynmuotoisia asioita




tänään ilostuttaa:
♥ pajunkissat. miten paljon voi ihminen rakastaa pajunkissoja? nätin ulkomuotonsa (ja nimensä) lisäksi ne ovat minulle myös häivähdys lapsuutta, muistuttavat kevyistä kevätpäivistä vuosien takaa
♥ postiluukun kolahdus ja eteisen matolle tipahtava postikortti
♥ valoisuus aina vaan (joka kylläkin paljastaa ikkunan kaipaavan pesua, mutta silti)
♥ Ikeasta ostetut yrttiruukut. tästä lähin olen siis basilikan, korianterin ja timjamin kasvattaja, hehe jee
♥ huomasin äsken asuntoni viereisellä kalliolla jotain hassua: joku on ripustanut sinne puiden väliin riippumaton ja makoilee siinä! miten ihanaa
♥ The National tulee syksyllä Suomeen!! sen kunniaksi lemppareista lempparein biisi: