Viikonloppuna Turussa järjestettiin Suomalaisen elokuvan festivaalit ja minäkin kävin kuluttamassa Logomon penkkejä seitsemän elokuvan verran. Suosittelen kaikille elokuvan ystäville, oli oikein lämminhenkinen tapahtuma. Viikonloppu olikin sen ansiosta (ja muutenkin) ihan hirveän kiva; nauruntäyteinen, kiireinen, täysi, kupliva. Eilen pyöräilin elokuvista kotiin hymyillen ja hyräillen. Aurajokea ylittäessäni tajusin sen olevan jo melkein sulanut, ja hymyni vain syveni. Se oli taas sellainen tärkeä hetki, sellainen jolloin tajuaa, mikä onni on olla olemassa, elää. Että lopulta se vain on juuri niin yksinkertaista. Elämä siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti