this empty flow - sweet bloom of night time flowers
Matkasin tänään junalla kotikotiin ja tarkkailin samalla ihmisiä saadakseni ideoita lyhärikäsikirjoitukseni päähenkilöön. Kyllähän niitä kiinnostavia persoonia sieltä sitten löytyikin, kuten sympaattinen lipunmyyjä ja nainen, joka maksoi ventovieraan pojan junalipun koska tällä ei ollut rahaa. Tuntui kyllä jotenkin vähän tukalalta olla tänään junassa. Ehkä se johtui siitä, että koska seurasin muita ihmisiä tarkoituksellisesti niin tarkasti, tiedostin normaalia vahvemmin että joku voi tehdä samaa myös minulle. Yleensä kyllä pidän kovastikin julkisilla matkustamisesta, niissä kuulee ja näkee lähes aina jotain mielenkiintoista jos on tarkkaavainen.
Mua naurattaa toi lyhärin kirjoittamisohje koska tuntuu, että sehän kertoo ihan musta tällä hetkellä, mutta ei kai nyt sentään! Täytyy kyllä myöntää, että tarinassani on ollut liian vähän toimintaa viime aikoina ja päähenkilö elikkäs minä olen ollut aika passiivinen, mutta on mulla kivaakin ollut. Erityisesti koulussa on ollut viime aikoina tosi hauskaa; runouskurssilla kirjotettiin tällä viikolla esimerkiksi mahdollisimman huono & kliseinen runo (kyllä nauratti kun luettiin niitä ääneen) ja elokuvakässärissä tehtiin tänään tarina Matista, joka lähtee Kanariansaarille pakoon murhattuaan Kekkosen (tarinaan liittyi luonnollisesti myös rakastuminen naisagentin kanssa ja yllättävä lopputwisti). Muuten mulla on ollut vähän ankea helmikuu, mutta onneksi maaliskuusta lienee tulossa kaksin verroin parempi; tiedossa on opintomatka Saksaan, omat ja parhaan kaverin synttärit sekä pari keikkaa. Jee, maaliskuussa alkaa kevät, päätin minä. Kuulin eräänä päivänä linnun laulua, tulkitsin sen merkiksi siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti