sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Kun hän kysyy mitä ajattelen, en kerro. Mieleni, oma ääretön maailmani.


Muistiin jääneitä viimeaikaisia asioita

Kun makasimme lattialla ja joimme teetä. Kotini näytti vieraalta alhaaltapäin katsottuna, olisin halunnut kattoon kävelemään. Yläpuoleltamme kuului basson jytke, sanoin sen olevan kuin talon sydämenlyönnit.

Kun lauloimme karaokea ja nauroin vatsa kipeänä huonoille vitseille joita kertoivat hyvät ihmiset ja aamulla luulin etten selviä työpäivästä, mutta selvisin.

Kun löysin maasta kaksi euroa ja ostin sillä kukkia.

Kun töissä asiakas toivotti hyvää loppupäivää, ja uskoin sen, ja loppupäivä oli hyvä.

Kun karkasin lumisadetta haaveisiini itse kerätyistä kukkakimpuista ja tuulen mukana kovaa vauhtia vaeltavista pilvistä ja piknikille nukahtamisesta ja kaikesta, minkä kesä meille antaa.

Kun katselin auringonlaskua ja tuli sellainen nopeasti ohi vilahtava olo, jolloin unohtaa olevansa minä, ja on hetken vain osa kaikkea.

6 kommenttia:

  1. tää sun blogi on mun uus lemppari <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi että, ihana kuulla, kiitos! mä löysinkin hämmästyksekseni blogini sun lempiblogilistalta ja oon kovin otettu siitä. oot huippu<3

      Poista
  2. Upeita kuvia, upeaa tekstiä, upea Henni!

    VastaaPoista