tahtoisin näyttää kaupungin kallioilta ja antaa sulle uuden muiston

Valot ja varjot ovat taas tänään ihastuttaneet minua aivan erityisesti. Aurajokea peittävän jään pintaan heijastuneet puiden varjot, kotini seinän vaihtuvat kuviot. Ulkona piti siristellä silmiä ja lumihanki säkenöi.
Yliopistossa opin elokuvatuotannosta ja minua kihelmöi sillä tavalla, että tässä sitä nyt ollaan. Tässä missä kuuluukin.
Kävin kirjastossa palauttamassa kirjoja jotta kirjapino pienenisi, mutta kuinkas sitten kävikään, lähdin kotiin uudet kirjat laukussa. Kirjastossa iskee hulluus, haluaisi lukea kaikki maailman kaunisnimiset kirjat hetipaikallanyt. Sieltä on myös joskus kovin vaikea poistua, se seesteinen ilmapiiri kietoo sisäänsä ja voisin haahuilla siellä ikuisuuden ja tarkkailla toisia haahuilijoita.
Olen mietiskellyt paljon kaikenlaista. Esimerkiksi sitä, miten yksinäisyys korostuu kerrostaloissa. Kun asutaan vierekkäin ja alekkain ja päällekkäin ja kuullaan kun naapuri yskäisee, mutta sitten käytävällä ei edes katsota silmiin. Säikytään, vaan miksei hymyiltäisi ennemmin?