keskiviikko 25. joulukuuta 2013

jouluajatelmia


Minulla ei ole tänä vuonna ollut joulufiilistä nimeksikään. Se tuntuu vain vähenevän vuosi vuodelta. Äidiltä saamastani joulukalenteristakin unohdin säännöllisesti avata luukut. Tässä kuussa on vaan ollut niin paljon muuta ajateltavaa, ettei joulu ole tuntunut kovinkaan tähdelliseltä. Olen kuitenkin jotenkin äärettömän kyllästynyt tuntemaan syyllisyyttä, jos minusta ei tunnu joltain tai jos en ole tietynlainen. Mitä sitten, jos ei ole innoissaan joulusta? Jotenkin tuntuu väärältä, jos ei ole, vaikka eihän kaikkien tietenkään tarvitsekaan olla. Mielestäni on kuitenkin mukavaa viettää rauhassa aikaa perheen kanssa, ja se lienee tärkeintä, ei väkinäinen jouluhössötys.

Noh, joulufiilistä tai ei, niin eilen tapahtui kuitenkin sellainen ihme, että otin pitkästä aikaa kuvia (viimeksi olin koskenut kameraan Islannissa, hups). Jos sitä jatkossa yrittäisi taas useammin ikuistaa hetkiä ympäriltään. Valokin kun on palaamassa, hitaasti, mutta kyllä se sieltä tulee. Annetaan sille aikansa, ja yritetään sillä välin nähdä kauneutta pimeydessä.

Pakko kirjoittaa vielä yhdestä jutusta. Kun viettää aikaa isovanhempiensa kanssa, saa kummasti perspektiiviä omaan elämään. Tuntui aika kipeältä kuulla heidän suustaan tämänkaltaiset lauseet: "eipä tullut sitten koskaan matkustettua tuonnekaan" tai "enpä sitten koskaan opetellut tuotakaan kieltä". Kliseistä tai ei, niin tajusin liikuttavalla voimalla, että minä olen nuori ja terve, voin matkustaa ihan minne vaan, voin opetella ihan minkä kielen vaan. Inhottaa, kun niin usein tuntuu, ettei muka voi tehdä jotain asiaa, koska se ja se ja se estää. Haluaisin kuitenkin ajatella elämän niin, että mikä vain on mahdollista, jos sitä oikeasti haluaa. Este olet vain sinä itse.

No niin, menipäs deepiksi. Ehkä hiljenen nyt ja toivotan ihan vaan mukavaa joululomaa! Muistakaa hengittää syvään ja syödä suklaata ja nukkua hitosti, tai mitä nyt ikinä tahdottekaan vapaapäivinänne puuhata. Itselläni nukkuminen taitaa olla tällä hetkellä tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä.

6 kommenttia:

  1. Voi Henni!
    Mulla on myös tänä jouluna fiilis jälleen hukassa, mutta ajattelen ihan samoin kuin säkin. Miksi siitä täytyis tuntea syyllisyyttä ja pakottaa itsentä joulumoodiin. Just kivasti menee nää pyhät ihan vaan rentoillen pyjamassa tärkeässä seurassa :) Yllättävän nopeasti oon kuitenkin palautunut tuolta tropiikista. Luulin kokevani jonkinsortin paluushokin, mutta ehei... Siihen liittyen: toivottavasti postipate käy pian sun ovella! :3
    Ihanat rillikät muuten, hihi !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla susta, Elina! ♥

      Mukava kyllä kuulla, etten ole yksin näiden joulutunnelmieni kanssa. Mut joo, ei tosiaan jaksa stressata. Hyvin se menee näinkin :)
      JEE postia, ihanaa, en malta odottaa! Toivottavasti pystyttäis näkemään tässä jossain vaiheessa, haluisin ihan hirveesti kuulla sun matkasta! Mulla on tällä hetkellä itellä kauhee kaukokaipuu, ja haluan toki vielä pahentaa sitä kuulemalla tarinoitasi, hehe :D Hyvä ettei ole mitään ihan kamalaa paluuahdistusta tullut. Toivottavasti kaikki meni reissussakin hyvin.
      Ja kiitos rillikehuista myöskin!

      Poista
  2. Kauniita ajatuksia ja ihania elämää nähneitä käsiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :-)) mulla on vähän fiksaatio käsiin, niistä jotenkin näkee niin paljon.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. KIITOS :-) ♥ kilometrin levyinen hymy minulla nyt

      Poista