we will be warm

Kesä taitaa vedellä viimeisiä, hinkuvia henkäyksiään. Valmistaudun päästämään sen talviunille. Tukastani lähti eilen monen monta senttiä, tuntuu vähän vieraalta, mutta kevyeltä. Kohti uutta syksyä lienee hyvä lähteä keveässä olossa? Yöllä juotiin punaviiniä kynttilänvalossa ja minä olin korva kiinni radiossa, kun siellä soitettiin uutta Magenta Skycodea. Voi pojat.

Useinmiten hymyilen illalla kun menen nukkumaan ja aamulla kun herään. Humallun omista haaveistani, ja syksy on niin pullollaan kaikkea, varmoja suunnitelmia ja epävarmoja toiveita. Tiedän minne olen menossa, palaan innolla kuluttamaan yliopiston penkkejä villapaitoihin kääriytyneenä ja pipo silmillä. Ja sitten toisaalta en kuitenkaan tiedä minne olen menossa, en tiedä mitä ja keitä minua tulevissa ajoissa odottaa. Luulen, että elämässä se juttu on juuri se, ettei tiedä. Ettei koskaan tiedä mitä huomenna. Ja siksi huomisessa on kaikki.