Minä kelluin. Se oli ensimmäinen lahjani. Mikään ei saisi vedettyä minua alas.

Taivas on aivan upottavan harmaa tänään. Sellainen, johon voi helposti humpsahtaa, hetkeksi unohtaa minkä väristä valo on ja piiloutua peiton alle vaan. Päätin kuitenkin, että ei tänään, ja lähdin aarteenmetsästykseen kirpparille. Harhailin myös hieman kotikulmillani ja löysin ihanan puutalolähiön. Nainen pyöräili minua vastaan leveästi hymyillen. Mitähän sillä oli mielessä? Minulla oli mielessä yhdestä lempikirjastani, Supernaiivista, löytyvä Gary Fisherin lause "anybody who rides a bike is a friend of mine."

Iloa korvillenne näin perjantain kunniaksi: