perjantai 15. helmikuuta 2013

ilmassa valon läpäisemä ohut hetki


Tänään on ollut aurinkoinen päivä, uutta alkua ilmassa. Torkutin aamulla 45 minuuttia, mutta ehdin silti ajoissa luennolle. Lähetin äidille kortin ihan muuten vaan. Juttelin Hayao Miyazakin elokuvista jonkun tädin kanssa Anttilan TopTen -osastolla. Kävin huvikseni eri ruokakaupassa kuin yleensä, kävelin kotiin vierasta reittiä ja tajusin jälleen kerran, kuinka helposti arkea voi piristää pienillä asioilla. Vaikka välillä kaipaan elämääni jopa enemmän rutiineita (akateeminen vapaus ahdistaa sillon tällöin), olen myös huomannut, että pahimmillaan ne puuduttavat elämän. Liiasta toistuvuudesta tulee ahdas olo.

Kotimatkalla linnut lauloivat, hymyilin käsi kädessä kävelevälle vanhalle pariskunnalle ja vähän kaikelle muullekin. Olin samaan aikaan siinä hetkessä ja jossain ihan muualla, muistoissani, lukion välitunnilla kevään ensimmäisenä päivänä, ties missä. Huomasin taas, että kotinurkillani liikkuu aivan erityisen kivan näköisiä ihmisiä, olenpa siis tainnut muuttaa hyvään paikkaan. Mietin, missä muualla voisin olla nyt, mitä jos en olisikaan päässyt yliopistoon, mitä jos en asuisikaan Turussa, miten asiat olisivat toisin. Mietin myös, kuinka turhaa mitään tuollaista on miettiä. Elämässä on sata mahdollista polkua, pitää vain toivoa ja uskoa, että on eksynyt hyvälle polulle. Ei liian suoralle, mutta ei myöskään liian ryteikköiselle.

Kevät tulee, pian tai vähän myöhemmin, mutta se tulee. Hymyä.

3 kommenttia:

  1. Miten miellyttävä merkintä! Parasta Henniä! Plus että aika järkyttävän hieno otsikkovalinta jälleen, huokaisin ihastuksesta...

    t. minä, enjaksakirjautua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos mussukka! ps perjantailimu ei tuntunut samalta ilman sinnuu

      Poista
    2. :--( Toi meni sydämeen!

      Poista