Kotimatkalla linnut lauloivat, hymyilin käsi kädessä kävelevälle vanhalle pariskunnalle ja vähän kaikelle muullekin. Olin samaan aikaan siinä hetkessä ja jossain ihan muualla, muistoissani, lukion välitunnilla kevään ensimmäisenä päivänä, ties missä. Huomasin taas, että kotinurkillani liikkuu aivan erityisen kivan näköisiä ihmisiä, olenpa siis tainnut muuttaa hyvään paikkaan. Mietin, missä muualla voisin olla nyt, mitä jos en olisikaan päässyt yliopistoon, mitä jos en asuisikaan Turussa, miten asiat olisivat toisin. Mietin myös, kuinka turhaa mitään tuollaista on miettiä. Elämässä on sata mahdollista polkua, pitää vain toivoa ja uskoa, että on eksynyt hyvälle polulle. Ei liian suoralle, mutta ei myöskään liian ryteikköiselle.
Kevät tulee, pian tai vähän myöhemmin, mutta se tulee. Hymyä.
Miten miellyttävä merkintä! Parasta Henniä! Plus että aika järkyttävän hieno otsikkovalinta jälleen, huokaisin ihastuksesta...
VastaaPoistat. minä, enjaksakirjautua
kiitos mussukka! ps perjantailimu ei tuntunut samalta ilman sinnuu
Poista:--( Toi meni sydämeen!
Poista