tupariserpentiinit, joita en ole raaskinut ottaa pois
ilmeikkäät kiivit
ikkunalauta, yksi lempiasioistani asunnossa (mutta kyllä se vaan niin on, että jonain päivänä minun on vielä saatava asunto jossa on niin leveä ikkunalauta, että sillä voi istua (ja juoda teetä ja katsella ulos))
minä eräänä päivänä mutten tänään
-tänään näin ikäiseni pojan kävelyllä mummonsa kanssa ja tuli ikävä omaa mummoa ja pienoinen harmistus siitä, etten asu samassa kaupungissa läheisteni kanssa
-talvi on tänä vuonna tuntunut ihan kivalta vaikka jatkuva liukastelu onkin ärsyttävää
-tekisi mieli leipoa pullaa mutta sitten pitäisi kyllä pitää pullakestit, ei pullaa kuulu leipoa vain itselle
-toivon, että löytäisin Turkulaisen ystävän jolla on kissa ja sitten voisin käydä rapsuttelemassa sitä kissaa (toisin sanoen; ikävä kissoja. ja toki uudet kamutkin aina kelpaisi)
Tossa viimeisessä kuvassa on jotain mielettömän rauhoittavaa. Kaunis valo. Hajosin ihan täysin kiiveille, voitko sä edes luopua niistä koskaan? Ehkä sun täytyy nylkeä ne ja kuivattaa kuoret päiväkirjan väliin.
VastaaPoistaJa sait mutkin nyt vähän kaipaamaan mun mummoa...
Mutta huomenna suklaaöverit, korvannee pullan ja muut tarpeet ja puutteet hetkeksi.
Kiitos pupsu. Mä söin ne kiivit, tuntui pahalta. Olis ollut aika herkkää laittaa kuoret päiväkirjan väliin mut valitettavasti ne joutuivat ihan tylysti roskikseen. Olen kiivimurhaaja.
PoistaSuklaaöverit oujee! Ei oo parempaa tai ainakaan paljon parempaa. Mut mä aion silti tehdä pullaa lähiaikoina ja järjestän megalomaaniset pullabileet ja sä tuut niihin!
Entä jos ei oikeestaan ees pidä pullasta.
PoistaÄlä höpäjä, kaikki pitää pullasta!
Poista