maanantai 1. lokakuuta 2012

Illan ja aamun välillä kadotin itseni, en tiedä kuinka. Elin kahdessa maailmassa joiden rajat liukenivat.

014a

028a

Viikonloppuna kävin kotikotona. Söin kahvilassa kakkua ja tajusin, kuinka tärkeää onkaan silloin tällöin syödä kakkua. Ei oikeastaan sen kakun vuoksi (vaikka kyseinen pala oikein hyvää olikin), vaan sen mukavan olon jonka kakun ostaminen saa aikaiseksi. Että minäpä nyt ostin kakkua ja yhtäkkiä tämä ihan tavallinen päivä tuntuukin himpun verran erityisemmältä.

Muistin, kuinka piristävää on ostaa uudet kengät ja vaihtaa otsatukkatyyliä (vaikka jälkimmäinen vähän kyllä huvittikin sillä tismalleen saman tein vuosi sitten ja joulukuussa jo leikkasin tutun suoran otsiksen takaisin).

Liikutuin nähdessäni hämmästyksen kissani kasvoilla tämän nähdessä minut pitkästä aikaa (ja jos jonkun mielestä kissoilla ei ole erilaisia ilmeitä niin hän ei selvästikään ole omistanut kissaa! heh).

Harrastin myös aarteenmetsästystä kirppareilla (ja löysinkin pari ihanaa juttua!) ja katselin ah niin tuttuja maisemia auton ikkunasta. Mietin paljon, liikaakin. Että mistä olen tullut ja mihin menossa. Missä olen nyt. Miksi. Liukeneeko kaikki vai pysyykö jokin? Miksi aika hälventää tietyt muistot ja tietyt kirkastaa?

Turussa ollessani kaipaan välillä kovasti muualle, muualla asuvien ystävieni pariin. Mutta kaipaushan on ennen muuta positiivinen tunne, vaikkei se siltä usein tunnukaan. Se kertoo siitä, että jossain on jotain joka on liikauttanut sinua. Se on hyvä syy välillä lähteä pois. Ja takaisin palatessa on ihana huomata, kuinka Tuomiokirkko ja öinen Aurajoki näyttävät vieläkin kauniimmilta kuin viimeksi kun ne näin.

7 kommenttia:

  1. ihana sinä! ja tämä postaus! ja etutukka! ja varsinkin keltainen villapaita! (kakkua unohtamatta!)

    olet mietiskellyt samoja asioita kuin mie, mutta mie en osannut tulla yhtä hienoon lopputulokseen tuon kaipauksen kanssa, että se onkin positiivista. piti ihan pysähtyä miettimään tuota kesken tiskauksen. kiitos tästä oivalluksesta, ehkä se auttaa seuraavan kerran kun pitää lähteä pois palatakseen myöhemmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana oot ite ja kiitos kovasti!! :-)

      Oon hirveän otettu jos mun ajatukset oikeasti pysähdytti sut miettimään. Toivottavasti auttaa!

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Näistä sanoista mä muistan taas miksi oon aina kehunut sun kirjoituksia ihan hulluna. Ja Henni, tiedän ihan täysin, mitä tarkoitat viimeisellä kappaleella. Vuoden aikana olen niiin monta kertaa noussut pitkän odotuksen päätyttyä Turussa junaan ja odottanut sitä, että näen tutun kotikaupungin ikkunasta ja liikutun yhä uudelleen siitä, miten hyvältä, rakkaalta ja korvaamattomalta se kaikki tuntuu. En ole nykyoloissani lainkaan onneton (päinvastoin), mutta välillä omaa menneisyyttä ja sen ihmisiä kaipaa ihan mielettömästi. Useaan kertaan olen ollut odottamassa Turun-junaa Kuopion juna-asemalla lähes haikeudesta kyynelehtien, mutta juurikin Aurajoki onnistuu kerta toisensa jälkeen olemaan se, joka palauttaa uskon tähän kaupunkiin ja pian olen taas niin kiinni tässä nuoressa itsenäisessä elämässäni, etten voisi kuvitella olevani yhtään missään muualla. Kai se vaan on niin että Turun upeus, yllätyksellisyys ja viehättävyys ei vaan kykene ylittämään kiintymystä omiin juuriin, vaikka monesta syystä mielummin täällä asunkin. Ollaan siis yhdessä onnellisia siitä, että tiedetään, mistä me ollaan ja keiden elämään kuulutaan.

    Lopuksi lainaan, ah, itseäni viime tammikuulta: Olet tajuttoman kaunis tuossa kuvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anniii ♥

      Kiitos ja kehuja vaan sinne suuntaan myöskin, viisaita sanoja! Välillä on vaikea päästää irti menneestä, vaikka olisikin just hyvä siellä missä nyt on. Musta on ihanaa huomata, että jaat samoja tuntemuksia kanssani. Ollaan onnellisia Turussa, yliopistossa ja, kuten sanoit, ollaan onnellisia siitä, että tiedetään mistä ollaan tulossa.

      Mikäpä sen parempaa kuin lainata itseään (naurahdin tuon lukiessani). Ja kiitos ja itse olet, ulkoa ja sisältä.

      Poista
  4. oi tämä "Mutta kaipaushan on ennen muuta positiivinen tunne, vaikkei se siltä usein tunnukaan. Se kertoo siitä, että jossain on jotain joka on liikauttanut sinua." Minä kaipaan yhtä joka on niin kaukana, ja tuon tekstisi lukeminen sai tajuamaan jotain suurta mitä en ees osaa sanoin ilmasta. kiitos noista sanoista. ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi tulipa ihana olo kommentistasi, kiitos. on aina tosi kiva kuulla jos joku saa ajatuksistani jotain irti. lähetän aurinkoisia ajatuksia sinulle!

      Poista