perjantai 14. syyskuuta 2012

038a

014a

064a

Tänään oli heti aamusta lähtien sellainen olo, että haluan vain hautautua isoon kaulahuiviin ja kuvitella olevani näkymätön. Niin minä sitten teinkin, piilottelin huivini sisällä aamuluennon läpi ja sen jälkeen kävin lainaamassa kirjastosta kasan runokirjoja. Kotimatkalla tajusin, etten ole oikein tajunnutkaan syksyn saapumista. Mutta täällä se on, puut kellertävät, pudonneet lehdet tanssivat pitkin katuja, tuuli on kirpeä. Pidän tämän päiväisestä melkein myrskyisän tuulisesta säästä, sillä nyt puiden huminan kuulee sisään asti. Se on niin kaunista. Normaalisti ainoa humina mikä kuuluu on lähtöisin autoista.

No mutta, nyt jatkan kotona piileskelyä kirjojen ja kivan musiikin parissa. Hyvää perjantaita!

2 kommenttia:

  1. Se on jännä, miten sen syksyn(kin) tulon aina vaan missaa. Huomasin sen oikeastaan vasta kunnolla viikolla, kun olin Espoossa käymässä. Jotenkin siellä tuntui syksy olevan pidemmällä (tai sitten eron vaan huomaa, kun ei tuijota niitä maisemia päivittäin). Mutta oikeastaan tämä on ihan tervetullutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa muuta! Musta ainakin tuntuu, että sitä tulee sokeaksi ympäristölle jossa päivittäin liikkuu (valitettavasti) ja sitten huomaa helpommin tommoset jutut kun käy jossain muualla. Joo mutta tervetuloa vaan syksy!

      Poista