sunnuntai 4. elokuuta 2013

juostaan kilpaa aikaa vastaan


Eilinen tarina alkoi jokirannassa hengailusta, ja johti illan pimetessä hassuun pikku kapakkaan, satamaan, vanhalle vankilalle ja viimeiseksi Turun linnalle. Poljettiin ympäriinsä yön mykistämillä kaduilla ja istuttiin lopulta pitkä tovi linnan ikivanhan katseen alla ja heijastettiin varjoeläimiä sen seinään. Kotiin sitten aamun sarastaessa. Oi voi, rakastan niin kovin seikkailemista Turussa! Ja vaikka mieli pikkuisen jo hamuaakin syksyyn ja yliopistolle, niin pakko sanoa että kyllä nämä loppukesän yöt ovat vaan jotain aivan parasta. En vaihtaisi niin yhtikäs mihinkään näitä aikoja. On jotenkin sellainen lapsekkaan, ihanan vapaa olo. Että minä voin tehdä mitä vaan, eikä minulla ole kiire mihinkään. Kaikki liikkuu eteenpäin omalla painollaan, menen mukana ja hymyilen vastaantulevalle. On niin helppoo olla onnellinen, kuten muuan Olavi laulaa.

2 kommenttia:

  1. Mäkin haluaisin kokea tälläisiä kesäyöseikkailuja ennen kun se syksy tulee! Kuulosti ihanalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin haluan lisää kesäseikkailuja, nyt yhtäkkiä vaan tajusin että hui, on jo elokuu! Mutta kyllähän tässä onneksi vielä ehtii :-)

      Poista