sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
niin kauan kuin ikuisuutta riittää
Varjossa nukkuvan unia kuului erään tänään museossa näkemäni taideteoksen nimi. Jotenkin tuli semmoinen olo, että sitä tässä on elämä vähän ollut, unohtumista varjoon nukkumaan. Joskin myös aurinkoon on tullut nukahdettua ihan konkreettisesti, jonka seuraukseni vietin hurjan hauskan Ilosaarirock-viikonlopun naama palaneena. Olen eksynyt kesään, ollut vuoroin iloinen, vuoroin uupunut. Yhtenä päivänä yllätin itseni miettimästä jo koulua. Eilen hihhuloitiin Ilmiössä, ja yöllä kotiin kävellessä huomattiin, etteivät yöt ole enää niin kovin valoisia. Ei se oikeastaan edes masenna ihan tolkuttomasti. Jos vaan saan uuden villapaidan niin sitten saa syksy tulla. Mutta ei nyt ihan vielä kuitenkaan, olisi tässä vielä kesäpuuhia puuhailtavana.
Kuvat otti Anni eräällä pyöräilyreissulla jo monta viikkoa sitten. Itse en ole viime aikoina juuri kuvaillut, paitsi filmille. Niitä kuvia näytän sitten joskus kun ovat teetetty.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kauniita kuvia! Ja kyllä se on totta että villapaidat pelastaa jos syksy alkaa pelottaa :)
VastaaPoistaKiitos, tai siis kiitos Annille :D näin on! meidän pitäis mennä joskus yhdessä kirpparille metsästämään syksyksi villapaitoja!
Poista