keskiviikko 22. toukokuuta 2013

hetkiä





Kotipiha on muuttunut paratiisiksi kun puihin tuli lehdet. Kesän tulo pompauttaa välillä mieleeni yllättäviä muistoja, jotka eivät oikeastaan liity mihinkään, tulevat vaan ja taas menevät (kuten muisto lapsuuden uimareissuista, joiden jälkeen ostettiin jäätelöä pieneltä kioskilta, ja paluumatkalla kotiin tuli yhtä kuuma kuin oli ennen uimista).

Olen tanssahdellut läpi pitkiä, iloisia iltoja. Istunut kalliolla katselemassa kaupunkia ja puhumassa elämästä. Ihastellut yllättäen saapuneita, utuisen lämpimiä kesäiltoja (sellaisia, joina ei millään malttaisi mennä kotiin). Unohtunut yöllä jokirantaan kuuntelemaan kuinka kaupunki hengittää, nauttimaan pysähtyneestä tunnelmasta ja seuraamaan, miten taivas hiljalleen tummenee. Rakastanut luontoa; puita, pilviä, valoisuutta, nurmikon tuntua ihoa vasten. Kuluttanut aikaa jokilaivoilla, kaduilla, puistoissa, kodeissa, siellä sun täällä.

Keräilen hetkiä, täytän niillä taskuni ja hypistelen. Ja kun niitä tarpeeksi hypistelee, syntyy niistä uusia muistoja.

4 kommenttia:

  1. Ei jestas, ihastuin tohon hypistely-ajatukseen. Jokseenkin täydellinen ilmaisu!!

    minä

    VastaaPoista
  2. Ooh miten kuulostaa ihanalta kaikki! Mekkokin on ihana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-)) kiitti, se on mun uusi lemppari kesämekko!

      Poista