if I can’t see you, I’ve lost it all my friend

Olen hylännyt jokirannan sykkeen ja saapunut joulunviettoon hiljaisuuden ja lumen keskelle, kissojenhellimislandiaan. Eli toisin sanoen kotiin. Tänne on aina hyvä palata.

Eilen halailin ystäviäni, oi rakkaita ystäviäni, heitä jotka ovat aina ja aina. Söin aivan liikaa suklaata, join punaviiniä, olin surkea Kimblessä, puhuin, kuuntelin, nauroin. On lohduttavaa ymmärtää, että vaikka elämä miten heittelisi, kieputtaisi ja hämmentäisi, on olemassa jotain, joka todella säilyy. Kaikki on vuosien saatossa muuttunut, ja silti kaikki on kuin aina ennenkin. Elämä on aika ihmeellistä toisinaan.