maanantai 23. tammikuuta 2012

your walls are too high to climb


the grates - turn me on




Eilen hengailin Helsingissä, kävin katsomassa kiinalaisen uuden vuoden viettoa, palelin (koska en vain osaa pukeutua talvisin), ostin punaisen hatun, vietin vaalivalvojaisia hurraten, harjoittelin venäjää (vaikeaaaa), katsoin Käskyn (parhaita näkemiäni suomalaisia elokuvia muuten, suosittelen). Yöllä kirjoitettiin Haavisto kissan kokoisilla kirjaimilla lumihankeen. En saanut oikein unta ja puhelimen muistikirja täyttyi taas kummallisista ajatuksenraakileista, kuten:

osaan junan kuulutukset ulkoa
mutta se ei oikeastaan merkitse mitään
niin kuin ei sekään
kun joku tuntematon katsoo tavallista pidempään silmiin
ennen kuin jatkaa matkaansa
enemmän kuin muuta
elämä on ohi vilahtavia hetkiä


Hmm, outo olo. Usein musta tuntuu kuin jokin olisi huonosti vaikka kaikki on periaatteessa hyvin. Kuin näkisin hyvää unta, jossa on kuitenkin jotain vinksahtanutta josta en saa kiinni.

6 kommenttia:

  1. ihana haavisto!

    kovin hieno tuo ajatusraakile, todella. olet lahjakas.

    ps. ooh, mikä postikortti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Äää kiitos hirveästi!! Ja juu pidän tuosta kortista kovin itsekin, olen sen napannut Pariisista aikoinaan mukaani :)

      Poista
  2. Yksi puhelimen muistio-sovelluksen superkäyttäjä ilmoittautuu!! Ihana kuulla, että joku muukin käyttää sitä ja vieläpä noin upean runolliseen ilmaisuun :) Lopun onnellisuuspohdinnat kuulostavat myös hyvin tutuilta. Parempi se on kuitenkin noin päin, että huomaa olevansa onnellisempi kuin ensin luulikaan.

    P.S. Olet tajuttoman kaunis tuossa kuvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Muistio on kyllä todella tarpeellinen, varmaan liki käytetyin ominaisuus kännykässäni :D Mukava kuulla, että ajatuksistani saa ehkä jotain tolkkua. Ja totta, todellakin parempi niin päin.

      Voi apua, kiitos, olet ihana! Sun kommentit tekee mut aina niin iloiseksi.

      Poista
  3. Mä oon nähnyt käskyn joskus 2008 sillon kuin se tuli teattereihin. Silloin se ei oikein vakuuttanut, mutta tuli jotenkin sellainen olo, että ehkä se pitäisi (näin hieman vanhempana ja viisaampana hmmm) katsoa uudestaan.

    Musta on sulaa vääryttää, että en ole löytänyt nykyisestä puhelimestani muistiota tai tekstiviestiluonnoksia. Vanha puhelin oli niitä pullollaan ja niihin oli aina ihanaa ja kamalaa palata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kyllä katsoa uudestaan nyt vanhempana! Musta se on tosi koskettava ja hieno.

      Vääryyttä todellakin! Se on kyllä juuri niin, että välillä sieltä muistion uumenista löytää jonkin oikeasti kiinnostava ajatuksen ja välillä jotain ihan ihme juttuja :D

      Poista