lauantai 28. tammikuuta 2012

It's my own cheating heart that makes me cry







Talvi on kaunis, mutta en voi silti kieltää ettenkö jo odottaisi kevättä. Mä nukun aina talven yli talviunta. Se tarkoittaa siis sitä, että kaikki tylsistyttää eikä huvita tehdä mitään. Paleltaa aina ja koko ajan. Maailma painaa tonnin. Tekisi mieli vain käpertyä peiton alle kirjan ja teemukin kanssa ja sammaloitua siihen. Keväisin en usein oikein edes muista mitä olen talvella tehnyt, tuntuu kuin en olisi tehnyt yhtään mitään.

Onneksi kevät kuitenkin tulee kohta. Odotan jo kevään ensimmäisiä auringonsäteitä, kivien rapinaa kenkien alla ja sitä ensimmäistä päivää, jolloin tarkenee ilman takkia ulkona. Tai ainakin uskottelee itselleen tarkenevansa.

Musta ei varmaan kuulu hetkeen mitään, sillä lähden maanantaina viikoksi valokuvausleirille. Palailen sitten aikanani (toivon mukaan) hienojen kuvien merkeissä! Nauttikaahan talvipäivistä, minäkin yritän parhaani mukaan vaikka lämpimämpien ja valoisampien aikojen perään jo haikailenkin.

4 kommenttia:

  1. voi, ihanaa kuvausleiriä sinulle! maltan tuskin odottaa tulevia kuvia!

    VastaaPoista
  2. Minäkin tahdon leirille!!! Nyt juuri tuntuu kyllä aika toivottomalta tuon kevään suhteen, joku jo lohdutti minu sanomalla, että ainakin päivä on jo 2,5h pidempi. Voi kevät tule jo!

    VastaaPoista
  3. Leirit on kyllä ihania, kunnon irtiotto arjesta! No niinpä. Onneksi tosin tänään oli jo vähän lämpimämpi ja kyllä sen päivän pitenemisenkin jo huomaa. Kyllä se kevät sieltä tulloo! :)

    VastaaPoista