Sunnuntai, sunday, dimanche. Heräsin yhdeltä ja söin karkkia "aamiaiseksi". Katselin ulkona lehdettömiä puita kummallinen olo vatsanpohjassani ja kuvasin muutaman kuvan. Tein hernekeittoa, eli siis väärinkäsitysten välttämiseksi avasin tölkin ja kaadoin sisällön kattilaan. Olen uhrannut paljon ajatuksia sille kuinka minun pitäisi tehdä läksyjä. Kuuntelen Magenta Skycodea (kuuntele sinäkin).
En ehkä saa tänään mitään ihmeellistä aikaiseksi, mutta sunnuntaina saakin olla vähän hunningolla mielestäni. Vaan kun saisin muut päivät kulkemaan suunnilleen normaaleja ratoja. Minulla on viime aikoina ollut vähän vaikeuksia hallita sellaisia elämän perusasioita kuin ajoissa nukkumaan meneminen, ajoissa herääminen, säännöllisesti syöminen yms. Rutiinit tuntuvat hankalilta, välttelen niitä.
Viikonloppu oli kummallinen. Leijailen pilvissä, ne takertuvat hiuksiini.
Elämä on confused, ulkona on pimeää ja ankeaa, mutta ajatukseni ovat huvipuistoajelua. Tunnen onnellisuuden läsnäolon. Ehkä saisin siitä melkein kiinni jos ojentaisin käteni. Tai ehkä se on jo täällä. Jälkikäteen ehkä näen selvemmin tämänkin hetken merkityksen.
En osaa sanoa mitään järkevää. Te olette kivoja kaikki, lähetän teille nyt virtuaalihalauksen. Tunsitteko sen?
itse olet ihana, halaus takaisin <3 näyttää hurjan kivalta tuo sinun takkisi ja lapasetkin voisin kotiuttaa. minua onnellistuttaa, että sie olet onnellinen :)
VastaaPoista♥ merci! ainakin yritän olla ailahteluistani huolimatta mutta niin! toivottasti sinäkin olet onnellinen :>
VastaaPoistaAika usein huomaan ainakin itsestäni, että marraskuulla on suora vaikutus mielialaan ja jaksamiseen. Kaikki tuntuu tässä kuussa jotenkin omituiselta.
VastaaPoistaToivottavasti helpottaa pian ja saat ainakin rytmiä normiarkeen. :)
Joo ihan sama juttu mullakin! Eiköhän se tästä ala vähitellen helpottaa, toivottavasti ainakin :)
VastaaPoistasamaistun ihan kympillä tekstiisi, ihan kuin omia fiiliksiä lukisi...
VastaaPoistamutta mä pidän kovin tästä - rytmittömyydestä. kunpa se olisi täällä jäädäkseen, en arkiarkea halua!
ja: kivoja nämä kuvat! :)
Tunsin!!!!
VastaaPoistaMua jo vähän hirvittää tuo Suomeen paluu, olen täällä ensimmäistä kertaa saanut elää nimenomaan "rytmittömästi" ja se on oikeastaan aika (tosi) kivaa! Ehkä mun pitää sitten aina vaan hyödyntää täällä oppimaani ja palata tarpeeksi usein tämän postauksen pariin niin muistan taas olla rytmitön :)
aura - Hauska kuulla etten ole yksin näiden fiilisteni kanssa! Minäkin arkiarjen kammoksuja pidän tästä, joskin koulun takia pitäisi ehkä vähän saada rytmiä paranneltua... ja kiitos kuvakehuista! :>
VastaaPoistaJuliahelmiina - JEE! Niin se kyllä onkin, jotenkin vapauttavaa! Ehdottomasti sun täytyy pakata rytmittömyys matkalaukkuun ja ottaa mukaan myös Suomeen :D